musta tuntuu et ainaki tän kaupungin ihmisillä tai sit vaan koko ihmiskunnalla on tietyt odotukset toisiltaan. Kaikki puhuu siitä et nuorena pitää tehä virheitä, vetää umpikännit, kokeilla tupakkaa, lintsata koulusta jne. Ja se on normaalia. Mutta miksi ? En nyt yleistä, mut mulla on aika vahva mielikuva, et suunnilleen kaikki dokaa alle 18-vuotiana ja on kokeillu tupakkaa ainaki sen kerran. Multa kysytää oikeesti tosi usein et miks mä en juo. Hei mä oon 14-vuotais, okei kohta 15, mut pitäiskö mua oikeesti kiinnostaa joku juominen ? Ekakski, se vie vaa vitusti rahaa ja henkilökohtasesti mun mielestä viina maistuu ihan vitun paskalta mitä oon joskus maistanu. Karpalo lonkero ja joku päärynä siideri nyt just ja just menee pari kulausta. Paskaa on myös kaikki alkoholin perus terveyshaitat, lihoominen, hangover jne.. Iso osa mun kavereista - no lähes kaikki - on just polttanu ainaki pari röökiä ja vetäny kännit moneenki otteeseen. Hyväksyn ne sellasina ku ne on, mut kukaa ei tunnu ymmärtävän et miks en haluu juoda. MITÄ HIENOO JUOMISESSA ON ? Kertokaa. En tuomitte ketään näide asioiden takia, mut onko niin vaikee ymmärtä et en yksinkertasesti halua koskee mihinkää vitu haisevaa sätkää joka pilaa mun keuhkot tai pullolliseen jotai miljoona kaloria sisältävään paskaan ? Asunko vaa tämmöses junttikyläs jonka kouluki muistuttaa laitosta, kaikki juo ja polttaa, vai onks tää yksinkertasesti muuallaki näin ? Luojan kiitos kukaa ei oo tarjonnu vielä huumeita.
Toine juttu on vielä nää ihmeen poikaystäväjutut. Oon ihan out ku välil tuntuu et ihmisten elämä pyörii parisuhteen ympärillä tai sit tekstailles joka toiselle pojalle. Kukaan ei ymmärrä et miksen koskaa oo ees ihastunu tyylii kehenkää, ainakaa varsinaisesti, enkä varsinkaa oo puhunu semmosista jutuista kellekkää. En koe mitää tarvetta jauhaa siitä kuinka vitun paskaa elämä on ku jonku pojan kans ei mennykkää niinku elokuvis. En voi suunnitella tulevaisuutta, mut en nää siinä kuitenkaa miestä. Ei mulla oo aikaa parisuhteelle. Ja en osais olla parisuhteessa. Mun kiinnostusprosentti rakastumisee on ehkä 0. Tunnen itteni joksiki ihmee friikkinörtiks jolla ei ooo muuta elämää ku elokuvien kattelu ja tarinoiden rakastaminen. Ja tällä hetkellä rakastan kaikista eniten maailmassa tarinoita, oli ne sitte kirjoja, leffoja tai tv-sarjoja. Älkää odottako multa muuta. Oon forever available.
vähän sekava postaus, mut tuntuu kivalle kirjottaa joskus tämmösiiki :) kertokaapa omat mielipiteenne. Vaikka kaikesta.