Kolmosluokalla tykästyin suunnistukseen ja se oli eka laji missä olin oikeesti hyvä. Seki jäi vaan koululiikuntatasolle. Nelosluokalla meillä oli koulussa ihan kunnon sählyä ja pesistä, ja mä huomasin olevani tosi hyvä niissä. Olin vaan liian huonokuntonen juoksemaan. Mulla ei oo hajuakaa paljo painoin joskus nelosella, mut sen muistan et oon painanu jo reilu 40 kiloo kakkosluokalla. The awkward moment ku suurin osa sun luokkalaisista painaa vähä reilu 20kg. Viidennellä luokalla tapahtu ratkaseva käänne, kun sain luokanopettajakseni maailman urheiluhulluimman ja maailman parhaan open ! Sitä kautta aloin viihtymään liikuntatunneilla. Pääsin jalkapallo-, sähly-, pesäpallo ja koripallopeleihin ja tunsin kerranki iloo liikunnasta. Mä halusin kovasti ruveta harrastaa jääkiekkoo tai futista, mut äiti ei ikinä antanu, koska en ois päässy viikonloppusi mihinkää peleihin tai mitää. Ja mua vaivaa vieläki ettei mua oo päästetty urheilee sen takia että asutaa melkee 30km pääs keskustasta ! Voisin olla niin paljo urheilullisempi... Kävin noina vuosina varmaan ekan kerran lenkillä ! Sillon juoksin about sen 200m (-;
Yläaste alkoki sitte keskustassa ja aloin käymään äitin kans kerran viikossa salilla. Siinä vaihees se oli vaan semmonen ihan jees harrastus. En oikee yrittäny sielä sillon mitään, eikä mulla ollu mitään tavotteita. Mä en tuntenu olooni ollenkaa läskiks (ainaki joka toinen päivä), koska ihan pienenki lenkkeilyharrastuksen ja liikuntatuntipanoksen avulla + murrosikä ja pituus kasvu, mä laihduin aika paljo. Olin sen seiskaluokan ihan jees mitoissa ainaki puoleenväliin asti. Oli ihana kuulla joltain tutuilta kommentteja siitä et olin laihtuneen näkönen. Kaikki tietysti johtu vaa nopeesta pituuskasvusta. Söin ihan samalla tavalla ku aina ennenki: paljonpaljonpaljon. Mun itsevarmuus oli aika korkeella noiden kehujen takia, joten vasta 8 luokan talvella mä oikeesti tajusin peiliin kattoessani et mun on pakko tehä jotai ittelleni.
Pituuskasvu oli vähentyny jo 99,99% ja koska ruokailutottumukset pysy samana, olin reilu 10kg painavempi ku seiskaluokalla. Salilla kävin sen kerran viikossa, lenkillä joskus ku jakso innostaa (semmosia 2km lenkkejä) ja olin alottanu kuntojumpanki jossain vaiheessa. Liikunta oli siltiki ollu mulle vaan aikalailla pakkopullaa koko ajan. Kasin talvella mä rekisteröidyin kiloklubiin ja yritin tehä terveellisiä ja tarpeeks liikunnallisia viikkoja. Rupesin käymään 2-3 kertaa viikossa salilla + kuntojumppa + kotona treenailut itekseen. Mä aloin oikeesti nauttii liikunnasta ja aloin myös laihtuu ja se tuntu niin hyvältä. Pystyin olee viikkoja ilman herkkuja ja musta tuntu et siitä oli suunta vaa ylöspäin. Kunnes alko kesäloma. Ja mä jumituin himaan tai jonnekki frendille koko kesäks. Ja sali oli taas 30km päässä. Ja mä söin paljon ja menetin hallinnan herkkujen kanssa. Mä pysyin jonkinlaises kuosis koska kävin tosi usein lenkillä. Kesällä (ollaan siis kesässä 2012) mä juoksin ekaa kertaa yli 10km ! Siitä jäi ihan hyvä fiilis.
Ku koulu alko, niin mulla on menny vähä hujanhajan tän terveellisen elämän kanssa. Oon pyrkiny käymään salilla sen 3 kertaa viikossa + kuntojumppa ja kotona ittekseen pelleilyt + lenkkeily. Ihan hyvin oon liikuntajutut pitäny, mut ruoka menee aina vaan ihan vituillee. Mä pystyn syömään ihan täydellisellä ruokavaliolla monta viikkoo, mut jos joskus annan ittelleni luvan herkutella, mä saatan huomaamattani syödä aika paljon ja sit mua vituttaa koko mun loppuelämäni. Ja mulla on paskin mahollinen aineenvaihdunta, koska lihon aina ihan sairaana ku syön huonosti. Vaikka oon jättäny mun elämästä täysin pois karkit, hampparit, pizzerian pizzat, limsat, keksit ja sipsit, niin mä lihon silti. Mikää ei riitä mun keholle, vaan mun pitäis pitää varmaan vuos yllä täydellistä ravintoo, et voisin ees mahollisesti laihtua. Mut liikunta ja varsinki salilla käynti, on oikeesti ehkä tärkein juttu leffojen ja valokuvauksen jälkeen mun elämässä. Mä rakastan käydä salilla ja oon harkinnu et voisin käydä sielä neljäki kertaa viikossa. Mä oon tänä syksynä oppinu lisäämään painoja (tottakai jokane käytännös tietää miten niitä lisätään, mut pointti ei ollu se) ja mulla on oikeesti alkanu lihakset kehittyykki johonki suuntaan. Siirryin tänä syksynä myös pääasiassa ''miesten puolelle''. Kunto lutrassa on siis kaks kuntosalia ja toisella käy vaan pääasiassa naisia ja toisessa miehiä, koska miesten puoli on enemmänki semmonen punttisali ja naisten sitte semmone hienohelma.
Tänään mulle tuli ihan hirvee itkupotkuahdistusraivari, kun tajusin et painan reilu viis kiloo enemmän ku viime keväänä. Äiti sano et se johtuu siitä että käyn salilla niin usein ja lisään niin paljo enemmän painoja ku ennen ja jotai paskaa et mun lihakset on kasvanu. En tiiä, mut se on ihan pirun ahdistavaa, varsinki ku oon lähiaikoina syöny ihan hyvin. En tiiä vaikuttaako se, että ei oo tultu käytyä juoksemas niin usein ku keväällä ja kesällä, koska on niin kylmä ja kuranen sää (ps. lähin pikitie about 10km pääs). En tiiä, mua vaan alko niin kovasti vituttamaan. Mut samalla mä oon vieläki ylpee siitä lankkuasentokisasta, josta kerroin torstain postauksessa. Oon myös ylpee, että saan mm. sisäreisiä jo 70kg, vaikka viime vuonna tein jollain 35kg. Pec deckissäki mulla menee 30kg viime vuoden 10kg sijaan ja etureisissä viime vuoden 15kg sijaan käytän nykyään 40kg. Tuntuu että saan lisäillä joka viikko painoja melkeenpä, ja se on kivaa. Kivaa on myös se kun huomaa käsilihaksensa läskiensä läpi sillee kivasti, miten mulla ei oo koskaan ennen näkyny. Haluisin vaan niin kovasti saada vähä painooki putoomaan, vaikka ihan tyytyväinen mä oon mun kroppaan ku vertaa vaikka sinne ala-asteelle. Ois vaan niin paljo kivempi olla semmonen tosi lihaksikas ja laiha ja pystyä nauttimaan jostain herkuistakin joskus. Ps. kurkatkaa tämä postaus !