Some say the world
will end in fire
Some say in ice
From what I've tasted
of desire
I hold with those who favor
Fire
your memory will carry on, we'll carry on
Taas huomaa kuinka asioita osaa arvostaa sitten vasta kun ne menettää. Tiiän että tää ei oo mikään uusimmista uusin uutinen, mutta en oo vaan saanut aikaseks postailtua tän asian saralta. Eli, My Chemical Romance lopetti 23.3.2013. Siinä kohtaa mä pysähdyin ajatteleen, et ei helvetti. Se on ohi nyt. Ja siinä kohtaa mä vasta oikeesti tajusin et MCR on on bändi, jota mä oon kuunnellu kaikista kauiten. En oo pistäny mitään painoo tollaselle ajatukselle aiemmin, mut siinä kohtaa kun bändi lopetti, mä muistin että oon kirjottanu 9-vuotiaana mun omaan ystäväni-kirjaan lempibändin kohdalle MCR. Ja siitä on seittemän vuotta. Ja lempibändejen joukossa se on säilyny ihan tähän päivään asti, mutta silti. En oo ehkä osannu arvostaa tarpeeks sitä, kuinka paljo se on oikeesti merkinny mun elämässä ja kuinka kauan se on kulkenu mun elämän varrella. Kuinka se on auttanu pahimpien teiniangstejen ohi ja kuinka sen tahdissa on pompittu tasajalkaa ympäri taloa huutaen. Seittemän vuotta on kauan alle 16-vuotiaan elämässä ja vasta nyt mä osaan arvostaa oikeesti sitä kaikkea mitä My Chemical Romance on siihen tuonut, kiitos.
So long & Goodnight.
(kuvat keskiviikon ilsuista, jossa aika meni kyllä lähinnä Nellin kanssa MCRrää angstaten, parteeh) Mutta nyt vähän ilosempiin uutisiin: mulla on uus puhelin!! Tasan vuos sitten ostin Nokia E7 kultsipuppelini, josta oikeesti tykkäsin ja tykkään vieläkin. Lähinnä ulkosista syistä, koska rakastan niitä näppäimiä ja sitä mallia koska se on niin erilainen ja no, nykypuhelimet on kaikki tällasia peruskosketusnäyttöjä. Mut olihan se hidas ja kämänen tämmösen nuoren nettiaddiktin käyttöön. Kamera oli valovoimattomampi kun yön pimeys ja tottakai se perus: Nokian käyttis. KAIKEN SAA ANDROIDEILLE TAI IOS:LLE. Lopullinen syy miks se oikeestaan oli pakko vaihtaa uudempaan, oli se että lähiaikoina akku meni melkeenpä käyttämättä nollille parissa tunnissa. Ja tossa se nyt sitten on. Samsung Galaxy SIII. Ihana, ihana, ihana. Täydellinen tarkkuus ja nopeus ja muutenki aikamoinen pakkaus. En nyt ensimmäiseks ihastunut sen ulkonäköön, mutta suuruuteen kyllä. Kamerasta kans täys kymppi! Jotta tää ei sotis sen kanssa, että oon sanonu että joudun maksamaan yleensä kaikki omat jutut itte, niin tää on mulle yhtäaikaa synttärilahja ja peruskoulunpäättölahja. Ja olihan sitä äitin vähän pakko ostaa rutiköyhälle tyttärelleen puhelin kun vanha ei pelittäny. Ja tää on siis eka puhelin jonka oon saanut uutena ! :-D Ja äiti tiiän et luet tätä, joten KIITOS ÄITI OOT PARAS ♥ Sen pidemmittä puheitta (vaikka tulikin jo romaani) instagram-postauksia odotellessa, vai mitä? Noei, mä yritän kyllä rajottaa. Ps. vielä yks surullinen uutinen: RIP Richard Griffiths, our one and only Vernon Dursley.
So long & Goodnight.
(kuvat keskiviikon ilsuista, jossa aika meni kyllä lähinnä Nellin kanssa MCRrää angstaten, parteeh) Mutta nyt vähän ilosempiin uutisiin: mulla on uus puhelin!! Tasan vuos sitten ostin Nokia E7 kultsipuppelini, josta oikeesti tykkäsin ja tykkään vieläkin. Lähinnä ulkosista syistä, koska rakastan niitä näppäimiä ja sitä mallia koska se on niin erilainen ja no, nykypuhelimet on kaikki tällasia peruskosketusnäyttöjä. Mut olihan se hidas ja kämänen tämmösen nuoren nettiaddiktin käyttöön. Kamera oli valovoimattomampi kun yön pimeys ja tottakai se perus: Nokian käyttis. KAIKEN SAA ANDROIDEILLE TAI IOS:LLE. Lopullinen syy miks se oikeestaan oli pakko vaihtaa uudempaan, oli se että lähiaikoina akku meni melkeenpä käyttämättä nollille parissa tunnissa. Ja tossa se nyt sitten on. Samsung Galaxy SIII. Ihana, ihana, ihana. Täydellinen tarkkuus ja nopeus ja muutenki aikamoinen pakkaus. En nyt ensimmäiseks ihastunut sen ulkonäköön, mutta suuruuteen kyllä. Kamerasta kans täys kymppi! Jotta tää ei sotis sen kanssa, että oon sanonu että joudun maksamaan yleensä kaikki omat jutut itte, niin tää on mulle yhtäaikaa synttärilahja ja peruskoulunpäättölahja. Ja olihan sitä äitin vähän pakko ostaa rutiköyhälle tyttärelleen puhelin kun vanha ei pelittäny. Ja tää on siis eka puhelin jonka oon saanut uutena ! :-D Ja äiti tiiän et luet tätä, joten KIITOS ÄITI OOT PARAS ♥ Sen pidemmittä puheitta (vaikka tulikin jo romaani) instagram-postauksia odotellessa, vai mitä? Noei, mä yritän kyllä rajottaa. Ps. vielä yks surullinen uutinen: RIP Richard Griffiths, our one and only Vernon Dursley.
treeniviikko 11 & 12 + habaheru
En oo varmaan koskaa ollu salilla noin paljon yhteensä viikossa kun viikolla 11. Jos oikein laskin niin yhteensä 10h! Parasta. Koulussa meillä oli tosiaan kuntotestit samalla viikolla ja meni ihan hyvin. Sain keskiarvoks 9,6. Kaikita lihaskuntojutuista 10, mut vauhdittomasta viisloikasta ja jostain fakin edestakaisinhyppelystä vähän huonommat. Jee, tähän mennessä tiiän yhen meijän koulusta jolla oli parempi keskiarvo!? Korjauksia otetaan vastaan. Joku joskus pyyteli kuvaa mun hauiksesta, hah, joten päätin ilahduttaa teitä nyt muutamalla habaherulla:
''try hard every day''
Tää viikko on ollu mulla ihan hullua kiirettä. Postasin viimmeks tiistaina ja sen jälkeen en oo muuta tehny ku salin jälkeen jaksaa lukea kokeisiin. Koekausi on täällä taas ja for now on joka viikko pari koetta + valtakunnalliset, taloustietokilpailu, päättötyöt ym!! Saa nähä riittääkö energiaa, mutta tsemppi on kova. Tällä viikolla luin esim. ekaa kertaa elämässäni ruotsin kokeisiin ja vielä kahtena päivänä ja uskon et se meni ihan hyvin. Treenaamisen oon saanut mahdutettua ihan hyvin koeaikatauluun, mutta kaikki muu onki sit vähän jääny. Perjantaina mua hymyilytti, koska mulle soitti yks valokuvaaja. Lähetin sille alkuviikosta muutaman mun ottaman kuvan ja se sit soitti mulle ja käytiin sen studiolla ja kaikkee. Se kerto mulle kaikkee mielenkiintosta ja et mä saisin tulla sen studiolle joskus kuvailee itekin jos vaan haluisin. Alunperin kelailin sitä paikkaa tosiaan, et jos irtois kesätöitä mut koska sen takia kun se on aikalailla vaan tilaustyötä, niin ei tiiä yhtään paljonko kesällä ois töitä ja tarvisko mitään 'apulaista' siihen tai näin. Mutta kiva kokemus sinänsä! Sieltä hipsin salille, jonka jälkeen mukava irtiotto arjesta: koko viikonloppu Marialla med Reetta, Emmi, Ella ja Essi. Ollaan rehattu tohon kasa patjoja ja isompi kasa leffoja ja tapitettu niitä koko ajan. Pian varmaan pitäis lähtee kotia ja mun on pakko päästä lenkille! Oon niin kauan maannu tossa paikallani. Moikka vaan uusille lukijoille ja vanhoillekin! <3
northern lights II
Mitäs sanotte? Onnistuinko paremmin toisella kerralla kun ensimmäisellä (vertaa: click!) Ite ainaki oon paljon tyytyväisempi näihin. Näitä pitää kyllä treenata, kun heti huomaa jo toisella kerralla pientä kehitystä tän tyyppisessä kuvaamisessa, kun en oo tosiaan kauheesti ennemmin harrastellut. Parasta on kyllä katella noita ihmeellisiä valopilkkuja ja taltioida niitä muistikortille. Kahen tunnin kuvaussessio ja paljaat sormeni lähenteli tunnottomuuden rajaa. Mahtava fiilis on kyllä siinä lumihangessa keskellä järveä ihan pilkkopimeässä maatessa. Ei mitään hälinää tai kiirettä, vaan revontulien lieskat ja pakkasen hiljanen pauke. Ps. häirittee ehkä eniten ikinä noiden joidenkin kuvien horistontin vinous, kun unohin näköjään kumminki suoristella niitä!!
we can learn to love again
Vanhoja kuvia viime viikonlopulta, kun olin ihanan Ellaseni rippijuhlissa! Eipä täs oo oikeestaan sen enempää tarinoitavaa, tänään lähen ehkä Sannille ja sunnuntaina taas rinteeseen, hope so! Moido<3
Subscribe to:
Posts
(
Atom
)