Eilen mä lähin käymään Kukkiksella, koska oli pakko viettää vielä viimenen tyttöjen ilta ennen kun mä lähen Vaasaan ja se jää tänne lukioon. Valvottiin aamuyöhön jutellen kaikenlaista ja yritettiin me kai elokuvaaki kattoa, mutta lopulta päädyttiin vaan taas muistelemaan ja haaveilemaan. Aamulla Ella liitty meidän seuraan ja me vietettiin kolmestaan ehkä yks mun kesäloman parhaista päivistä. Siihen ei tarvittu mitään sen erikoisempaa; kaks parasta ystävää, maailman ihanin auringonlasku, hyvää ruokaa (ranskalaisia, heh) ja lämmin sää. Mulla taitaa loppujen lopuks tulla oikeesti ikävä tänne ja onneks viikonloppuisin tuunki käymään kotona. Totuttelemista on kuitenki siihen, etten nää näitä tuttuja naamoja joka päivä koulussa. Ja kun mä lopulta lähin iltakymmeneltä ajelemaan kotiin kohti auringonlaskua, mä kuuntelin vuorotellen Harry Stylesin Don't Let Me Go:ta ja My Chemical Romancen Light Behind Your Eyes:iä ja ekaa kertaa en ajellessani laulanu, vaan kuuntelin vaan hiljaa ja kyyneleet valu pitkin mun poskia.
Ja ainiin, alotin lukemaan siskon painostuksesta Punaiset tulppaanit, vaikuttaa aika ihanalta.