naamaaa

Koulun alusta on kaks päivää ja jo nyt mulla on pää räjähdyspisteessä. Vähän väsymystäki on ollu (nimimerkillä nukahtelin tänään tunneilla... enkä tainnu olla ainoo), mutta uskon että se on ihan normaalia ja saan varmaan unirytmistä pian kiinni. Vähän haikeeta kattella tälläasia kesäsiä kuvia, kun pihalla sataa ja ukkostaa. Kesä näyttää pian olevan virallisesti ohi. Ajatus siitä on tosi haikee, koska mulla oli varmaan elämäni paras kesä. Toisaalta koko kesän kyllä odotin näitä uusia maisemia ja uusia naamoja, mutta toisaalta taas just viime kesä kaikkine tapahtumineen ja ihmisineen, on varmaan ainoa asia mitä jään kaipaamaan. Tapahtu niin kaikenlaista, että en oikeen tiiä kumpi on mun ajatuksissa enemmän; se että saan asua uudessa, monta kertaa isommassa paikassa, uusien ihmisten kanssa ja itsenäisenä... vai se, kuinka ikävä mulla on kesää ja niitä ihmisiä.