T A M M I K U U Alotin treenaamisen tosissaan ja siitä tuli yks tärkeimmistä harrastuksista ikinä, eikä siltä tieltä olla poistuttu. Seikkailin aina kokonaan oranssista tukasta takaisin syksyiseen pinkki/ruskea comboon, jonka jälkeen hiusten latvat sai sävyjä sekä violetista, punaisesta ja sinisestäkin. Väri vaihtu siis tyyliin viikottain, kun suoravärit ja colormaskit loppuilivat toinen toisensa jälkeen kesken. Kuvailtiin muutamaan otteeseen siskon kanssa ja mun kaikkien aikojen lempparikuvat taitaa olla vieläkin noilta pakkaspäiviltä. Tällöin mä olin tutustunut pariin ihmiseen, joihin en koskaan ollu uskonu tutustuvani ja mä uskon ja toivon että ne säilyy mun hyvinä ystävinä koko mun elämän.
H E L M I K U U Edellis kuussa tapahtuneen totaalisen hiustenraiskausyrityksen jäljiltä katkoin latvat kokonaan lopuksi pois ja siirryin neutraaliin ruskean/kuparin sävyyn, joka on aina ollut se mihin palaan (ja se mistä haluan loppujen lopuksi myös aina pois). Olin kuvaamassa mun serkun wanhoja ja kuvailin muutenkin muutamaan otteeseen taas siskojen kanssa. Tän kuun isoin juttu oli kuitenkin se kun mä ''tulin kaapista'' ja ilmoitin kaikille, että mun lempibändi on One Direction. En voi käsittää miten paljon ajat on muuttunut tosta kun kukaan ei oikeastaan tiennyt että kuuntelen niitä, verrattuna taas siihen että nyt kun kaikki mun maailmassa (penaaleista ja koulukansioista lähtien) liittyy 1D:eehen. Toki ne liittyi paljon viime helmikuuta ennenkin, pidin kaiken vaan salassa. Ja mua tavallaan hävettää eniten se, että olin niin tyhmä. Nyt voisin onnellisesti kailottaa koko maailmalle että One Direction on mun koko elämä screw that bitcheeeeeeeeeeees.
M A A L I S K U U Kuvailin pariin otteeseen melkeen 30:nen asteen pakkasestta revontulia, siisteintä ikinä. Oli pääsiäinen ja otettiin siskon kans mageita liekkikuvia. Käytiin luokkaretkellä Heurekalla ja Fazerin tehtaalla. Hetken aikaa kaikki tuntu menevän ihan saman kaavan mukasesti - kunnes yksi mun pitkäaikasimmista lempibändeistä, My Chemical Romance hajosi. Siinä vaiheessa meni päivärytmi, unirytmi, koulurytmi ja ihan kaikki hyrskynmyrskyn. Tää oli ehottomasti ihan järjettömän tunteellista aikaa mulle ja vaikka me siis puhutaankin ''vain bändistä'', niin uskon ja toivon, että jotkut ymmärtää kun sanon että kun MCR hajos niin tuntui kun mun läheinen ystävä olis kuollut. Se fakta, että mua ei silloin 13-vuotiaana päästetty niiden keikalle Suomeen... Nyt kun tiedostan, että se oli mun viimeinen tilaisuus nähdä ne - it breaks my heart. Siks mä teenkin mitä tahansa, että näen kaikki ne bändit jotka haluan nähdä, koska koskaan ei tiedä millon on liian myöhästä. So long and goodnight.
H U H T I K U U Kevät ja lämpimät säät alko tehdä tuloaan. Käytiin musikaalissa musaryhmän kanssa ja vietettiin muutenkin tosi kivoja ysiluokan vikoja aikoja kaikkien kanssa. Näin Haloo Helsingin livenä Rytmikorjaamolla ja parin viikon jälkeen käytiin Tampereella Hot, Rod & Rock -showssa, jossa näin Haloo Helsingin uudelleen. Rakastan niitä ja niiden esiintymisiä, Elli on törkeen ihana ihminen ja muutenkin joku niiden musiikissa iskee radioraiskaamisesta huolimatta. Huhtikuussa oli myös päivä kun istuin Amarillossa, luin että Sauli Koskinen ja Adam Lambert oli eronnu ja taustalla alkoi yhtäkkiä soimaan My Chemical Romancen SING - ja meiksi vaan hajoaa palasiksi siihen paikkaan.
T O U K O K U U Täytin 16, lätkän MM, siskon kuvailu kuviksen lopputyöksi, vappu, kahdet uudet silmälasit. Toukokuu meni nopeempaa kun olisin ikinä uskonut. Kun sitä oli koko yläasteen venannut sen loppumista, en ois koskaan uskonut toivovani viimeisen toukokuun siellä jatkuvan ikuisesti. Meillä oli törkeen hauskaa ja hyvää aikaa kaikkien lopettavien ysien kanssa, kaikista vanhoista paskoista jutuista huolimatta. Ysien retki Helsinkiin, ysien telttailu, tyttöjen pesispeli, luokan kesken pidetyt puheet ja kaikki... Toukokuu oli mielettömän hauskaa aikaa koulussa. Tällä hetkellä yläaste tuntuu jo joltain kaukaiselta maailmalta, enkä osaa kaivata sen perään oikeestaan ollenkaan. Mutta sillon kun meillä oli meidän viimeinen kunnon tunti koulussa edellisenä päivänä ennen kevätjuhlaa, meillä oli mun lempiopettajan tunti ja mä vaan istuin kasvot polvissa ja hiukset verhoina ja itkin paikallani ja kun tunti loppu juoksin pihalle jo romahdin bussipysäkille enkä osannut lakata itkemästä... Ja ainiin, Ben Zyskowicz pyysi yhteiskuvaa mun kanssa Kiasman takapihalla.
K E S Ä K U U Ysien päättärit, ylppärit, ihana kesäsää, Särkänniemi, paljon kuvailua ja lueskelua aurinkoisessa säässä, juhannus ja kesätyöt pääasiassa tiivistää mun koko kesäkuun. Tutustuin ihmisiin, jotka vaikuttaa päivittäin mun elämässä yhä ja lämpimät kesäyöt ja valvotut vuorokaudet ei koskaan tuu unohtumaan.
H E I N Ä K U U Vietettiin perinteisesti pari viikkoa kesästämme siskojen kans Vaasassa serkkujen ja mummun luona, vuokrattiin joka päivä kasa leffoja ja syötiin törkeen paljon jäätelöä, nukuttiin aitassa ja höpistiin aamuyöhön, herättiin melkeen keskipäivällä syömään jäätelöä aamupalaksi ja lähettiin kaupunkiin törsäämään. Ne viikot jotka vietin kotona mä tapasin mahollisimman paljon Alavutelaisia frendejä, kun vielä kerkes. Oli ryskööt, ja ne pari päivää oli kyllä ehkä muistorikkainta aikaa koko kesässä.
E L O K U U Oltiin asuntoautoreissulla perheen kanssa muutama päivä, kierrettin Suomee ja nähtiin paljon kauniita maisemia. Olin niin lopullisen kyllästynyt mun hiuksiin, koska ne oli ollu samassa mallissaan ja värissään niin kauan (mun maailmassa), että halusin tehä jonkun ison muutoksen. Niinpä vedin mustan ja mustanruskean sekotuksen päähäni, leikkasin otsatukan ja hetkessä näytin jo taas hieman eri-ihmiseltä. Elokuussa tapahtu myös vuoden käytännössä isoin ja mullistavin juttu; muutto Vaasaan ja lukion eka luokka.
S Y Y S K U U Koulu alko hyvin ja kaikki menee vieläkin hyvin. Tykkään lyskasta tosi paljon ja opiskelu ei oo niin vaikeeta kun odotin. Pääsin mukaan koulun lehteen, jonka toimesta oon ollut kuvaamas muutamia juttuja, mikä on tosi siistiä. Tykkäsin myös ekassa jaksossa kuviksesta ihan ylipaljon kun pääsi kuvaamaan ja piirtelemään oikeen kunnolla. Lenkkeilin ihan tosi paljon (ainakin omasta mielestäni), ja kävinkin muutamia kertoja viikossa juoksemassa melkeen 10km, koska uudet lenkkeily ympäristöt inspas tosi paljon! Ja näin André Linmanin!!!
L O K A K U U Syksy teki tuloaan ja nopsaa. Eka jakso meni ohi aika hujauksessa ja toka jakso pitikin sisällään mun lempparia eli kuvista, jossa päästiin kuvaamaan vielä enemmän ja jopa tekee oma lyhytelokuva. Käytiin tsekkaamassa the School of Rock:n konsertti, jossa näkyili mm. Sturm und Drang ja Antti Railio. Oli 1DWorldin avajaiset: yks mun isoimmista seikkailuistani ikinä. Lähdettiin kaiman kanssa yöjunalla Helsinkiin jonottamaan kaupan ovelle ja oli kyllä mahtava kokemus! Samalla reissulla tuli nähtyä ihana Valtteri ja pysähdyttyä Tampereella youtube-miitissä, jossa näin kaikki Suomen parhaat vlogaajat ja ennenkaikkea Jonskin! <3
M A R R A S K U U Näin ihanan Robinin! Kyllästyin taas hiuskuontalooni, joten päätin käännyttää sen oranssiksi. Pääsin kaiffarin kanssa Vaasan nuorten radioon Radio Luxin street teamiin, mikä on tosi siistiä. Vietettiin Halloweeniä ja kuvailtiin. Heitettiin myös Miikan kanssa reissu Helsinkiin Nälkäpelin kutsuvierasnäytökseen, mikä vasta olikin siistiä ja jännää! (Kävin tossa kattomassa btw uudestaan kyseisen leffan, koska parhautta.) Samaisessa kutsuvierasnäytöksessä miittasin mun kaikkien aikojen lempparipoitsut Valtterin ja Jannen! Ootte ihania ja paljon terkkuja<3
J O U L U K U U Joulukuu oli blogin puolella varsin kuivaa aikaa ja mulla ei oo vielä edes koneella mitään kunnon kuvamateriaalia. Joulupostauksia saatte odottaa varmaan ensi jouluun. Taisin viettää joulukuun rentoutuen ja samalla sähläten lahjojen sun muun kanssa. Joulu oli mainio ja rentoutuminen jatkuu vielä muutaman päivän. Mun vuoden 2013 vois tiivistää jotenkin sillain, että tein paljon juttuja, joihin saatto mennä rahaa, mutta joita en kadu hetkeäkään ja sain paljon uusia hyviä ystäviä sekä kotoa, että Vaasasta. Vuosi sitten en edes tuntenut kun pari niistä ihmisistä, jotka tällähetkellä merkittee mulle enemmän kun vois kuvitellakkaan ja oon teistä jokasesta niin hiton kiitollinen <3 Ja kunniamaininta myös One Directionille, joka ihan kaikista itkuista ja suruista huolimatta nosti mut joka päivä ylös. Meiksi jatkaa nyt vuotta 2014, taas kerran, eri värisellä hiusreuhkalla. Nyt tämmönen pinkki porsas toivottaa teille hyvää uutta vuotta !