Ensimmäisenä käytiin ompelimossa, jossa teetettiin ittellemme afrikkalaiset vaatteet. Ompelimossa työskenteli siis eräänlaisessa työharjoittelussa Pakolaisavun ammattikoululaisia. Haastateltiin opiskelijoita, joista päällimmäisenä mun mieleen jäi tyttö, joka näytti aika surulliselta koko ajan. Mutta kun kysyn siltä oliko se onnellinen, se sano vaan: 'tottakai, koska olen oppinut lukemaan ja kirjoittamaan.' Sitten sen hymy ei enää hyytynyt.
Seuraavaks käytiin kampaamossa, jossa about viistoista riemastunutta kampaajaa kävi meidän tyttöjen päiden kimppuun. Saatiin kaikki perinteiset afrikkalaiset letit. Nainen joka laitto mun hiuksia, tuli niin iloseksi siitä, että sanoin sen hiuksia kauniiksi ja että haluisin samanlaiset, että kun oltiin lähössä se halas mua ja vaikka se ei osannu juuri lainkaan englantia, se sano mulle: 'You are my best friend.' En tuu koskaan unohtamaan sitä.
Seuraavana vuorossa oli autolinja, jossa kymmenen öljyistä nuorta miestä ja yksi nainen otti meidät ilolla vastaan. Paikalla oli myös valtava määrä viereisten asumusten lapsia, joten siitäkään vierailusta ei paljon hauskuutta puuttunut. Autoverstas tai olla se paikka, jonne jätin lopullesesti mun sydämen. Iltapäivä oltiin porukalla uimassa kauan aikaa, sitten syötiin ja istuttiin altaalla iltaa oppilaiden kesken. Yks ehkä elämäni hauskimmista illoista.''
