Haaste!
Säännöt ovat seuraavat:
1. kiittää haasteen antajaa
kiitos Tanjau !
2. antaa haaste kahdeksalle bloggaajalle
En tiedä ketkä on jo tehny mut tehkööt vaikka uudestaa;
Pinsku, Maria, Iina, Janika, Rige, Marleen, Weera
Pinsku, Maria, Iina, Janika, Rige, Marleen, Weera
3. ilmoittaa näille kahdeksalle haasteesta
4. kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään
1. Mä rakastan niin paljon erilaisia juttuja, ja oon tosi monessa asiassa kauhee addikti. Mulla ei oo mitää varsinaista omaa juttua joka ois yli kaiken, vaan tykkään simona varmaan 1000 eri asiasta, enkä mitenkää pikkusen vaan rakastan esimerkiksi Harry Potteria, elokuvia, satoja näyttelijöitä, Percy Jacksonia, Twilight saagaa, ystäviä, vettä, bilettämistä, kahvia, kreikan mytologiaa, aerosmithiä, rooman historiaa, kuun katselemista, valokuvausta, gossip girliä, hölkkäystä, vampyyripäiväkirjoja, lisämateriaaleja dvd:eissä, shoppailua, jääteetä, kieliä (siis englanti, saksa) blogeja, kitaran soittoa, supersankareita, hello kittyä, halauksia, oo.ceetä, serranon perhettä, yksinäisyyttä, musiikkia, paramorea, datailua, liikuntaa ja kuvista kouluaineina, koko yön yli valvomista, jalkapalloa, ukkosta, tanssimista.....
2. Koulu on aina ollu mulle tosi helppoa, ja harvoin mun on tarttenu tosiaan miettiä jotaki matikan juttua tai äidinkielen kielioppia. Ajattelin aluks et kaikki se menis nurin ku tulee yläasteelle, mut mun keskiarvo on vaa noussu. Mä en panosta kouluun yhtää sen enempää ku keskiverto 7,5 keskiarvon omaava oppilas. Teen läksyjä ehkä 15minuuttia, joskus en tee ollenkaa ja joskus vaa hutasen jotai paris minuutis ku en vaa jaksa. En lue lukuläksyjäkää. Mut kokeisiin mä pyrin lukee muutamaa päivää ennen enkä vaa viimesenä iltana. Mut se tarkottaa sitä et luen kappaleen päiväs ja saan tosiasias luettua koealueen kerran tai kaks läpi. Mua on aina sanottu nipoks ja hikeks, mut se mun mielestä tarkottaa sellasta jolle koulu on tyylii koko elämä ? Mulla se vaa luonnistuu ja muistan asiat ekalta kuulemalta. Kai se on joku lahjakkuus ja oon kyl kiitollinen siitä. Tällä kiinnostuksella todistus ois varmaa aika alhane.
3. Mä en kai pelkää mitää muutaku kipua, ja sit ehkä itse pelkoo. Mua ei haittaa vaikka muhun sattuu fyysisesti, koska sillai muhun on sattunu niin paljo ja nii kauan putkee koska on ollu niitä leikkauksia tästä kädestä ja muualt. Jostai syystä vaa pelkään sitä et muhun sattuu, vaik sittekku on sattunu nii ei se sitte enää haittaa. Siks en oo kaikis tilanteis kauheen rohkee, esim. vaikka oon lasketellu ihan pienestä nii en mä silti kauhee usei uskalla mennä mistää isoista hyppyreistä. Mut se tunne on maailman paras ku menee siitä isosta hyppyristä vahingos ja sit tuntee ettei se ookkaa yhtää kauheeta vaa aiva ihanaa, nii se on kyl yks parhaist tunteist. Mut en mä sit enää uudestaa uskalla etten vaa kaadu ja ota kipeetä... Mut eniten mä pelkään henkistä kipuu, siks en uskalla heittäytyy ja ihastua/rakastua... tai ainakaa myöntää sitä, mä pelkään liikaa sitä et se on ohi joskus.. Ja sit mä pelkään sitä et joudun pelkää.
4. Haluaisin matkustaa vaikka kaikkiin maailman maihin, paitsi ehkä Pohjois-Koreaan tai Libyaan yms. Mut ois just siistii käydä jossai kehitysmaassaki ja iha missä tahansa muussa maassa ku Suomessa. Se ois hirveen kehittävää ja kasvattais ihmistä. Oppis hyväksyy erilaisia ihmisiä paremmi ja sillee. Mua harmittaa ku en tuu rikkaasta perheestä ja mulla ei oo ollu mahista käydä pienestä asti ulkomailla. Tähä mennes on vallotettu vasta Englanti. Sit ku mä saan lapsii nii mä kyl vien niitä ulkomaille ees vähä useemmin ku mua ittee on viety.
5. Oon tosi herkkä, mut useemmin mulla ei vaan kyyneleet tuu ulos ku oon muiden seurassa. Yksikseni itken tosi helposti, varsinkin kattoessani leffoja tai teevee sarjoja. Mut harvemmin mä itken esim kavereiden kans. Nyt oli poikkeustapaus ku se mun kaverin isä kuoli ja sillon itkin koko koulun nähden monta tuntia. Toinen oli kans Hp7 part. kakkonen. Jäin sinne salii istuu vaikka kuinka kauaks aikaa ne kolmedeelasit päässäni ku itkin siinä vaa. Itken usein, mutta yleensä yksin.
6. Mun hiukset on ollu värjätty kuusvuotiaasta asti, eli yli puolet mun elämästäni ja mun on vaikee sanoo mikä on mun luonnollinen väri koska syntyessäni se oli musta ja kolmevuotiaana se oli ruskee, sitte se oli vaaleempi taas ja sitte jo värjäsinki.
7. Maantiedon tunnilla alan oikeesti miettii kaikkee. Ku opettaja puhuu siitä et maailma loppuu joskus ja ihmiset kuolee sitä ennemmin jo, koska ihmiset on eläny tähänki mennes vaa jotai miljoona vuotta ja se on hirvee lyhyt aika maapallon ikää verrattuna. Sillon mietin, et mite voi olla mahollista et tänne on syntyny tällanen elämänmuoto jolle on tärkeetä joku facebook ja merkkivaatteet? Mietin et ehkä vois alkaa miettii vähä sitä että tää maailma saattaa tuhoutuakki, jos me ei välitetä siitä enemmän ku elektroniikasta ja kynsien laitosta. Maantiedon tunnin jälkeen aina unohdan mun syvälliset pohdiskelut ja aattelen taas et jos nyt vaa eläis tän elämän ja on ilonen näistä kaikista jutuista joita ihminen on keksiny.
8. Rakastan joukkuelajeja, mut vihaan olla pakki, ja rakastan olla hyökkääjä. Se on niin ihana tunne ku kuljetat kiekkoo tai palloo tai mitälie pitkin kenttää ja teet maailin tai korin tms. Onks siin jotai adrealiinii vai? Entiiä, mut se on jotai nii siistii. Kadun koko loppuelämäni varmaa etten oo alottanu mitää lajia ja tuntuu et nyt on vähä myöhästä.
kuvat from we♥it
5. Oon tosi herkkä, mut useemmin mulla ei vaan kyyneleet tuu ulos ku oon muiden seurassa. Yksikseni itken tosi helposti, varsinkin kattoessani leffoja tai teevee sarjoja. Mut harvemmin mä itken esim kavereiden kans. Nyt oli poikkeustapaus ku se mun kaverin isä kuoli ja sillon itkin koko koulun nähden monta tuntia. Toinen oli kans Hp7 part. kakkonen. Jäin sinne salii istuu vaikka kuinka kauaks aikaa ne kolmedeelasit päässäni ku itkin siinä vaa. Itken usein, mutta yleensä yksin.
7. Maantiedon tunnilla alan oikeesti miettii kaikkee. Ku opettaja puhuu siitä et maailma loppuu joskus ja ihmiset kuolee sitä ennemmin jo, koska ihmiset on eläny tähänki mennes vaa jotai miljoona vuotta ja se on hirvee lyhyt aika maapallon ikää verrattuna. Sillon mietin, et mite voi olla mahollista et tänne on syntyny tällanen elämänmuoto jolle on tärkeetä joku facebook ja merkkivaatteet? Mietin et ehkä vois alkaa miettii vähä sitä että tää maailma saattaa tuhoutuakki, jos me ei välitetä siitä enemmän ku elektroniikasta ja kynsien laitosta. Maantiedon tunnin jälkeen aina unohdan mun syvälliset pohdiskelut ja aattelen taas et jos nyt vaa eläis tän elämän ja on ilonen näistä kaikista jutuista joita ihminen on keksiny.
8. Rakastan joukkuelajeja, mut vihaan olla pakki, ja rakastan olla hyökkääjä. Se on niin ihana tunne ku kuljetat kiekkoo tai palloo tai mitälie pitkin kenttää ja teet maailin tai korin tms. Onks siin jotai adrealiinii vai? Entiiä, mut se on jotai nii siistii. Kadun koko loppuelämäni varmaa etten oo alottanu mitää lajia ja tuntuu et nyt on vähä myöhästä.
kuvat from we♥it