
Haluisin luoda jotain minkä kaikki muistais tai tehä jotai mistä kaikki muistais mut. Haluun tehä jotain hyvää ja haluun puhuu vähäosasten puolesta. Haluun myös ottaa aivan loistavia valokuvia aivan järkyttävän kalleilla vehkeillä. Tulevaisuudessa toivon et saisin matkustella mahollisimman paljo. Haluun nähä joka kolkan maailmasta oli se sit kuinka ''ruma'' tahansa. Uskon et joka ikinen maa on kaunis omalla tavallaan ja jokasella ihmisellä maailmassa on tarina silmissä ja sekin on kauneutta. Haluisin käydä intian slummialueilla ja ottaa kauniita kuvia kauniista ihmisistä ja haluun kertoo niillä tarinaa. Antaisin köyhille rahaa jos saisin kuvata niitä, voi vitsi jos saisin sillä jonkun hymyilemään - oi. Ois myös kiva käydä jossai afrikassa, esim etiopiassa kuvaamassa ja kattelemas ihmisiä. Ja auttamassa. Lontoon haluun kaluta ainaki 30 kertaa, koska se on kaunein kaupunki maailmassa. Euroopan muutki maat houkuttelee, ja Harry Potter teemapuisto USAssa. Uudessa seelannissaki ois ihana käydä, ja aaa, joka paikassa !!

Sitku oon tarpeeks iso, niin mä adoptoin lapsen. Kiinasta. Tyttölapsen. Ei herranjumala et toivon et saan adoptoida kiinasta semmosen sulosen ruskeesilmäsen pikkutytön. Ja tyttö siks että sitä ei luultavasti koskaa rakastamaan kiinalaises perhees niin paljon ku mä rakastaisin sitä vaik siltä puuttuis aivot ja toinen jalka. Mä oon varma et rakastaisin sitä yhtä paljo ku omaa lasta, mut en haluu odottaa enkä synnyttää. Enkä sitäpaitsi haluu miestä, enkä naimisii hyi. Joten adoptoin lapsen (joo onha sitä joku fckn keinohedelmöitys, no thank you) En tiedä minkä antaisin mun lapselle nimeks, koska en haluis et se nimi ois suomenkieline koska se ois vaan niin ristiriitasta, mut ongelma on se et suomes ei saa antaa muutaku suomalaisen nimen.... Anyway, mä kasvattaisin pienestä pitäen sen lapsen elämään terveellisesti. Kyl mä sen kans voisin joskus jotain herkkujaki syödä ja ostaisin mä sille karkkiaki, mitä toivottavasti en ite syö sillonkaa. Mut opettaisin sen syömää salaattia ja vihaamaan hampurilaisia. Veisin sen harrastamaan jalkapalloo ja lätkää, josse vaan haluu, tai sit tanssia tai jotain kunha harrastettais jotain. Oi että haluun sille erilaisen lapsuuden ku mulla itellä on ollu täälä mettäperällä missä mahollisuudet urheiluun on ollu juoksentelu pellolla. Asun siis toivottavasti jossai Vaasassa, Tampereella tai Helsingissä, missä mun ihana lapsukainen kävis ruotsin tai englanninkielistä koulua ja kotona puhuttais suomea. Mun lapsen elämä ois kuitenki rentoo, ei mitään pakkopullaa, mut semmosta et siitä ei tulis semmosta ku osa mun kyläläisistä nuorista. (= tupakka, alkoholi, koulu perseellään)

Mä tiedän et tulevaisuutta ei sais suunnitella eikä määrittää ennalta, mut tää on vaan mun haaveilua.