Liikunta ja syöminen on tänä vuonna alkanut hyvin ja samalla mallilla aion jatkaa. Herkuttelu on jääny kokonaan pois ja motivaattorina tähän asti toimi toi fazerin matka, jolloin pidin lomaa karkkilakosta. 7.3 lähtee käyntiin entistä aktiivisempi ja ennenkaikkea monipuolisempi elämäntyyli. Tällä kertaa motivaationa koko loppuelämä. Liikunnan rakastaminen, siitä nauttiminen ja sen saaminen elinikäseks rutiiniks. Huippukunnon säilyttäminen ja sitä kautta energinen ja vapaampi olemus. Hyvästä ruuasta nauttiminen ja herkuista luopuminen. Terve, raikas ja ennenkaikkea itsevarma olo. Tästä tulee kaikkien aikojen treenikevät!
Tänä keväänä on viimenen mahollisuus tsempata peruskoulussa. Pian saan käteeni ysin päättötodistuksen, johon haluun olla tyytyväinen. Monet varmaan aattelee et ei mun tarvis panostaa kouluun ku saan kuitenkin yli 9 keskiarvon. Ehkä. Mut haluisin kerranki tuntee ansaitsevani sen hyvän todistuksen ja ehkä tavotteena ois takasin ka 9,5 (tällä hetkellä 9,38). Etenkin ruotsissa voisin petrata ja biologian haluaisin kymppiin kun mulla on siihen hyvät mahikset tänä keväänä. Tästä siis tulee opiskeluntäyteinen kevät!
Kaikista isoin juttu mun elämässä juuri nyt on kuitenkin raha. Raha. Raha. Raha. (en oikeen tiiä et onko tää joistain vähän yksityisasia, mut ajattelin nyt esittää käsitykseni kyseisestä asiasta, jos joku vaikka pohtii samoja asioita). Asia jota ilman ei voi elää, ja josta seuraa paljon hyvää, mutta väärin käytettynä niin vitusti paskaa oloa ja katkeria kyyneliä. Kyllä, mulla on rahankäyttöongelma. Ja mä oon ekaa kertaa valmis myöntämään sen itselleni ja muille.
Mä en tuu varsinaisesti mistään hyvätulosesta perheestä. Oon aina saanut kaikki tarpeelliset jutut ja tullut ihan hyvin toimeen. Mutta mut on kasvatettu niin, että jos jotain ylimäärästä kivaa haluaa, se pitää ostaa ite. Esimerkiks kaikki puhelimet oon hankkinut ite, kameran ja sen varusteet (lukuunottamatta lahjoiks saamiani salamaa ja yhtä putkea) oon hankkinu ite ja suurimman osan vaatteistani ja leffoistani oon hankkinu ite. Ja se on okei. Välillä tietysti on ollu niitä päiviä kun oon vaan toivonu, että sais aina kaiken mitä pyytäis mut ei se vaan mee niin. Monien tekijöiden summana oon kuitenkin ajautunu siihen pisteeseen, että en pysty kaupassa ajattelemaan rahankäyttööni järkevästi ja tili näyttää melkeen tyhjää ekaa kertaa elämässäni. Johtuu se sit siitä että oon syksyllä hankkinu ekan pankkikorttini tai siitä että hetkellinen rikkauden tunne rippijuhlien ja kesätöiden jälkeen ajo mut shoppailemaan hetkeks ilman budjettia, niin hullulta kun se kuulostaakin; en osaa käyttää rahaa.
Se vaan iski vasten kasvoja kun tajusin että mun tilillä oli viime syksynä lähemmäs tonni, plus oon tienannu kuitenkin joululahjaa ja viikkorahaa sun muuta syksyllä ja nyt oon melkeen rahaton. Ja en oo ostanu mitään yksittäistä kallista asiaa. Oikeestaan vaan elokuvia ja vaatteita. Jos joku nyt aattelee et miten voi olla vaikeeta olla ostamatta jotain, niin otanpa tähän vertauskuvaksi tilanteen jossa oon ollu vielä vajaa vuos sitten ja mihin monet varmaan osaa samaistua: kun sitä tietää, että huonon ruuan syöminen lihottaa eikä se todellakaan tuo ikuista onnea se hampurilainen. Ja vaikka ajatuksissa olisikin se unelmakroppa kesäksi, kiusausta ei vaan voi vastustaa.
Samalta musta tuntuu kun oon kaupassa. Vaikka tiedän ettei raha kasva puussa eikä uudet vaatteet tuo onnea, niin kiusaus on mulle liian suuri. Tuntuu hyvältä saada jotain uutta ja hetken se tekeekin onnelliseks. Kunnes vaikka se vaate hukkuu sinne muiden uusien sekaan ja sit tekee taas mieli uutta. Toleranssi kasvaa koko ajan eikä lopulta mikään määrä uusia tavaroita tee iloseks vaan aina pitää saada lisää. Esim vielä muutama vuosi sitten lupasin ettei mikään vois tehä mua onnellisemmaks kun se että saisin yhet aidot converset, joista olin jo nuoresta kolmosluokkalaisesta asti haaveillut. No nyt niitä on neljät ja salaa haaveilen lisää. Ennen järkkärin hankkimista vannoin etten tarttis enää mitään kun sen saisin. Oi kappas, kolme putkea kittiputken lisäks, lisäakut, akkukahva, salama, reppu, kaukolaukasin, jalka... Mitä kaikkea? Sanoin myös joskus, että jos sata elokuvaa saan täyteen, niin voisin hyvin mielin olla ostamatta enää. En tiedä tarkalleen paljonko noita tossa nyt on, mutta ainakin reilusti yli 200.
En viitsisi sanoa köyhä (koska kuitenkin on paljon vähävaraisempiakin ihmisiä), joten sanon ei-rikas. Ehkä keskiverto, tai sitä hieman alhaisempi. Ei-rikkaan perheen lapsena olen pian auttamattomasti huonossa jamassa jos jatkan materian hamstraamista niinkun mikäkin Himoshoppaaja. Ehkä se onkin yksi syy; täytyy näyttää siltä että on varaa asioihin mitä "rikkaatkin" lapset saavat. Vaikka ei se, että mun vaatteet ei todellakaan oo pitkään aikaan mahtunu ees vaatekaappiin (joten ne on 85% lattialla), tee musta yhtään parempaa tai ihailtavampaa, saati onnellista ihmistä.
En tiiä painiiko kukaan samojen ongelmien kanssa, vai toimiiko muilla pappa betalar periaate. Nyt tiedän ite, että oma taustansa pitää hyväksyä ja oppia elämään sen mukasesti. Ehkä joskus pääsen ihanaan ja hyväpalkkaseen työhön ja mun ei tartte painia enää raha-asioiden kanssa. Tai ehkä mä opin että raha ei todellakaan tuo onnea ja löydän onneni kioskin kassalta paskapalkalla.
7.3 lähtien, MINÄ en aio ostaa mitään. Laitan hetkeksi kerralla poikki koko rahankäytön. Mun on pakko saada tähän nyt jotain tolkkua ja tää on paras ratkasu. Kesälomaan asti oon ehottomassa ostoslakossa, ja siitä lähtien osaan toivottavasti ajatella kaks kertaa ennen kun ostan mitään. Ette siis toivottavasti tuu näkemään ostosten esittely postauksia vähään aikaan (paitsi että itseasiassa Ideaparkin ostokset voisin joskus täälä vilauttaa, mutta ne oon kuitenki ostanu jo ennen tätä mun ostoslakkoani.)
Syömis ongelman selätin ja oon sen asian kanssa paremmassa jamassa kun koskaan, enköhän mä selviä tästäkin. Näissä luottavaisissa tunnelmissa lopettelen tän postauksen. Ens kesänä oon toivottavasti hyvässä kunnossa, hyvä todistus kainalossa, fiksu rahankäyttäjä, kiitollinen kaikesta hyvästä mitä mulla jo on, energisenä ja ilosena valmiina kohti tulevaa syksyä uudessa isommassa kaupungissa.
