Vasta eilen me sanottiin toisillemme, että tänä kesänä me ollaan onnellisempia ku koskaan. Mikään ei pidättelis meitä. Me juostais ympäri niittyjä ja öisiä lämpimiä asfaltteja. Valvottais kokonaisia kesäöitä, uitaisiin kuutamossa, naurettaisiin täysillä, kasteltaisiin varpaita laiturilta, vihattaisiin hyttysiä, pyöriskeltäisiin hiekalla, huudeltaisiin rannalla ja laulettaisiin kilpaa. Tän piti olla meidän kesä. Nyt tiedän vaan, että sun silmäs on kyyneleistä turvonneet, ja ettei mikään, ei mikään saa sua enää nauramaan. Enkä mäkään uskalla nauraa ilman sua.