Varmaan tän koko blogin olemassaolon ajan oon ettiny itteäni, tyyliäni pukeutua, postata, kuvata ja niin edelleen. Koko blogin olemassaolon ajan oon poistellut hirveesti kuvia, tekstejä ja videoita. Oon aina myöhemmin nähnyt postauksissani jotain, mikä ei oo ollu mun omaa. Jo hetken aikaa oon tietäny vahvasti oman juttuni, tai ainakin vahvemmin kun koskaan ennen. En osaa oikeen selittää mikä on 'se mun juttu', mutta tiiän ainakin mitä se ei ole. En oo muotibloggaaja, en elokuvabloggaaja, en fitness bloggaaja, en valokuva bloggaaja... Oon ja toivon olevani semmonen hyvänolon bloggaaja, joka yksinkertasesti tekee kaikkia arkisia juttuja, kuten käy salilla, valokuvaa ja kattelee leffoja ja yrittää osottaa ettei semmonen tavallinen ja joskus tylsä elämä oo välttämättä tylsää. Ja vaikka elämä olisikin tylsää, niin mitäs vikaa tylsässä sitten on?
Kaikessa tylsyydessään tämä oma pieni Superhero Stuff:ini koki elämänsä muutoksen. Ihan teknisistä syistä (mm. kuvien koko) blogini heitti hyvästit jokaikiselle vanhalle postaukselle. Mun elämä koki suuren muutoksen, tai ainakin tulee kokemaan, koska peruskoulun päätyttyä meiksi lähtee isommille mestoille. Kuviot ovat siis jatkossa varsin erilaiset, joten tuntu hyvältä päätökseltä kääntää uusi lehti blogissakin. Monet on varmaan myös kuulleet siitä, että piakkoin google sulkee bloggerin syötteenlukijan (tai mikä onkaan?), joten bloggerin blogeja ei käsittääkseni saa enää seurattua bloggerin kautta. Musta toi homma on, sanotaanko vaikka että perseestä. Valmistaudun henkisesti siihen että kommentit ja kävijälaskuri pamahtavat nollille, joten tämä blogin 'fresh start' tuntuu entistä enemmän ajankohtaiselta. Helpompi alottaa ihan puhtaalta pöydältä koko homma ja kerätä lukijakuntaa sitten vaikka bloglovinin kautta, kun selailla vanhempia postauksia joissa on kymmenittäin kommentteja ja sitten yhtäkkiä kommenttiboxit täynnä tyhjää... okei ollaan kuitenki vissiin kaikki säikähdetty ihan turhaan ja käsitetty pari seikkaa ihan väärin, eli bloggerin kautta seuraaminen jatkuu luultavasti ihan normaalisti :-D !!!
Kuitenkin, blogi on aina ollu mua itteäni varten. Ei koskaan oikeestaan tunteiden purkaamista varten, mutta ei tosiaankaan mikään asujenesittely pleissikään. Tää on ollut paras keino löytää oma juttunsa, kun koko elämä - tai ainakin osa siitä - on samassa tiivistetyssä paketissa. On ollu mahtavaa seurata oman tyylin tehdä asioita kehittymistä tässä vuosien varrella. Vanhat postaukset mulla on tottakai edelleen tallessa, jotta voin niitä myöhemmin tutkiskella ja seurailla taas omaa kehitystä asioissa. Koko sosiaalisessa mediassa eläminenhän onkin lähinnä vaan yhtä isoa ja laajaa päiväkirjaverkostoa, jossa vaan kaikki kirjoittajat ovat yhteydessä toisiinsa. Se on hauskaa miten ihmisiä jaksaa kiinnostaa toisten elämä, toisten kuvat ja toisten videot päivästä toiseen yhä enemmän ja enemmän. Musta on siistiä laittaa nettiin näitä asioita ittestäni, ja tekisin niin varmasti vaikkei mua kukaan missään seuraisikaan. Oon ollu aina huono kirjottamaan päiväkirjaa, joten koko sosiaalinen media jossa pyörin, on mun päiväkirja. Tämä blogi ennen kaikkea.
Toivottavasti tää mun ratkasu ei pistä vihoiksi. Ite en luultavasti tuu katumaan hetkeäkään, koska mun jo hetken aikaa vähän huonossa hapessa ollut bloggausinto lähti kohoamaan ihan uusiin svääreihin. Onnistuin jopa loihtimaan täydellisen ulkoasun - kerta se on ensimmäinenkin. Toivottavasti tää lähtee tästä rullaamaan ja postailuinto pysyy katossa. Ja vaikken valitettavasti teidän lukijoiden takia tätä koko hommaa pyöritä, niin teidän ansiosta mä jaksan ja pystyn tähän. Palaan aina yhä kolmen ja puolen vuoden jälkeenkin tänne blogimaailmaan, vaikka lähiaikoina on ollu muutama niistä harvoista kerroista kun on tehny mieli vaa viheltää koko peli poikki. Tää koko touhu on vaan juurtunu syvälle mun luihin ja ytimiin ja ois mahotonta kuvitella elämäänsä ilman bloggaamista. Hassua.
Toivottavasti tää mun ratkasu ei pistä vihoiksi. Ite en luultavasti tuu katumaan hetkeäkään, koska mun jo hetken aikaa vähän huonossa hapessa ollut bloggausinto lähti kohoamaan ihan uusiin svääreihin. Onnistuin jopa loihtimaan täydellisen ulkoasun - kerta se on ensimmäinenkin. Toivottavasti tää lähtee tästä rullaamaan ja postailuinto pysyy katossa. Ja vaikken valitettavasti teidän lukijoiden takia tätä koko hommaa pyöritä, niin teidän ansiosta mä jaksan ja pystyn tähän. Palaan aina yhä kolmen ja puolen vuoden jälkeenkin tänne blogimaailmaan, vaikka lähiaikoina on ollu muutama niistä harvoista kerroista kun on tehny mieli vaa viheltää koko peli poikki. Tää koko touhu on vaan juurtunu syvälle mun luihin ja ytimiin ja ois mahotonta kuvitella elämäänsä ilman bloggaamista. Hassua.
