minigolf

Vaasassa ollaan taas! Oon kutakuinki selvinnyt hengissä kuuden tunnin lasten vahtimisesta keskellä yötä, jota seuras kolmelta aamuyöllä tehty skootteri reissu takasin kotiin. Lämpöasteita oli vaivaset viis, ja mulla ei ollu ees takkia. Joka paikkaa koristi ihana usvaverho, mut mun oli suht vaikee nauttia hienosta auringonnoususta ja sumusta, kun hampaat kalisi ja mun kaikki sisäelimet huusi hoosiannaa jäätyessään melkeen 40:nen minuutin jöpöttely matkalla. Pelastus kuitenki oli, kuten _aina kun oon ajamassa, musiikki. Oonko ainoo joka kuuntelee musiikkia ja laulaa aina ihan täysillä ajellessaan tylsiä maanteitä? Mä pahoin pelkään että mun lauleskelu kuuluu jöötterin pärinän yli ja sivulliset kattooki joskus mua vähän että whot. Luojan kiitos asun niin kaukana keskustasta, koska sielä on sen verran kävelevää kansaa jotka saattais vahingoittaa korvansa mun ajaessa ohi. Eilen fiilistelin One Directionia, hyvä etten ojaan ajanu ku teki mieli tanssia. Ja seikkailuuni palatakseni, olin niin jäässä että en saanu nukuttua ja meninki sitte auringonnousuun sulamaan laiturille. En oo vieläkää nukkunu, ja seuraavaks oiski vuorossa Magic Mike Emmin kans. Jos sitte jaksais nukkuaki (ja kenties uneksia Channing Tatumista... mitä? Ei suinkaa, vaan Alexander Pettyferistä!) En muute tiiä et onko tässä mun selostuksessa päätä tai häntää, mut näillä mennään! Kuvat muuten viikolta kun oltiin minigolffaamassa, mä voitin, jee!