my journey in africa - part 5

DSC_0920
DSC_0675DSC_0681DSC_0703 DSC_0695
31.3 ''Aamulla kun oltiin noustu ja haukattu vähän aamupalaa, lähettiin jeepeillä (tai jollain vastaavilla, autonkorjaajan tytär, kyllä) kohti pientä kylää jossain kaukana meidän hotellilta. Jeeppiajelu oli varmaan mun elämän ikimuistoisin autokyyti. Matkaa oli vajaat 70 kilsaa, mutta sen taittamiseen meni kuitenkin reilusti yli kaks tuntia. Siitä voitte päätellä niiden teiden kunnon. Mulla oli poikien kanssa aika nauruntäytyinen matka kun hyvä ettei toistemme sylissä istuttu kun tie oli vaan töyssy töyssyn jälkeen, ja se tuntui kirjaimellisesti kestävän ikuisuuden. Ja voin myös helposti sanoa, että se oli maailman syrjäsin kolkka jossa oon koskaan käyny.

Mutta se itse kylä - mitä voin edes sanoa. Se oli kaikkea mistä oon aina unelmoinu. Heti kun astuttiin ulos autosta, lauma lapsia juoksi meidän luo. Kättelin varmaan sataa eri ihmistä ennen kun pääsin irtautumaan enimmästä ihmisjoukosta.

DSC_0880DSC_0815DSC_0741DSC_0857DSC_0756-tile
DSC_0893DSC_0732DSC_0778DSC_0861

Käytiin tutustumassa aluksi kylän kouluun, jossa parhaillaan opetettiin aikuisia lukemaan. Sitten haastateltiin yhtä kylän opettajaa, ja se kertoi meille kuinka suunnattoman ilonen se oli siitä että me tultiin käymään. Ja me saatiin myös tuoreet kyläläisten kasvattamat ananakset!

Loppupäivä leikittiin kylän lasten kanssa ja meillä oli niin kivaa. Jokaikinen niistä oli niin hellyyttävän ihana, että tekisin mitä vaan jos saisin ne kaikki omakseni. Vietiin myös jalkapallo kylään, mistä seuras kymmeniä onnellisia hymyjä, jotka tuskin on hyytyny vieläkään.

Lähteminen oli vaikeeta, etenkin kun mussa roikku varmaan kolkyt maailman sulosinta pikkulasta. Lopulta oli kuitenkin sanottava hyvästit, ja mä toivon että joku päivä voisin nähdä ne kaikki uudestaan.

DSC_0705DSC_0780DSC_0864DSC_0757DSC_0745-tile
DSC_0892DSC_0722DSC_0776DSC_0869

Myöhemmin hengailtiin (tyhjällä) altaalla ja pelattiin poikien kaa bilistä. Sitten syötiin taas illallinen norjalaisten kanssa. Täällä ruokaillessa menee muuten kevyesti parikin tuntia, kun kukaan ei tunnu kiirehtivän yhtään mihinkään, niin ruuan tarjoiluunkin menee aina vähintään tunti.

Just ennen kun menin nukkumaan, kattelin parvekkeelta kun hotellin työntekijä kasteli iloisesti laulellen kukkia. Täällä kaikki on tyytyväisiä niin vähään.''

DSC_0712DSC_0708DSC_0910DSC_091810168577_750438434974870_658855555_o
 

TANNIFLOATS | Copyright © 2012 | Powered by Blogger