Mulla on tänään synttärit ja meikäläinen täyttää seittemäntoista. Alan jollain tapaa tuntee itteni vihdoinki sen ikäseks kun oon mieleltäni. Oon aina ollut pikkuaikuinen, vahvoine mielipiteineen ja jollain tasolla ehkä keskivertoa paremmalla älykkyydellä, sivistyksellä ja tietämykselläni. Nussin aina pilkkua (... kaikessa muussa paitsi oikeinkirjoituksessa xd, kiitos lukija kun viitsit korjata. Ei, ei mua kiinnosta kielioppi muutakun novelleissani) ja leveilen (vahingossa) tiedoilla ja taidoillani ja oon aina tuntenu ikäiset ihmiset ympärilläni jotenkin tosi paljon tyhmemmiks ja lapsellisemmiks kun oon ite, ja teen niin edelleen, siks viihdynkin tosi paljon aikuisten, opettajien ja sielunveljieni, eli nörttejen kanssa. Lol, kuulostanpa itserakkaalta. Jokatapauksessa, oon kuitenkin monella tapaa lapsi, joten 17 on se ikä mikä on jotenkin kuullostanut siltä omalta iältä jo ehkä 11 vuotiaasta lähtien. Tästä vanhemmaks en halua oikeestaan enää tulla, muutakun ehkä sen 365 päivää. Sitten voin lopettaa vanhenemisen, kiitos.
Oon aina ollut pikkuaikuinen, mutten koskaan halua olla
aikuinen. Tykkään ''aikuistenleffoista'' ja ''aikuistenkirjoista'', ja musta on ihan jees että viihdyn aikuisten kanssa usein enemmän kun ikäisteni ja mulla ei varsinaisesti oo koskaan ollut tarvettä semmoseen
oon nuori haluan elää -astenteeseen. En osaa kuitenkaan huolehtia asioistani ja tavaroistani tarpeeks hyvin, en halua asettua aloilleni ja perustaa perhettä, en halua työhön jossa joudun olemaan seuraavat 50 vuotta, en halua olla vastuusta kenestäkään, en halua enkä osaa huolehtia raha-asioistani enkä jaksa murehtia mistään. Niin kauan kun muistan, oon ollut tällasessa nuoruuden ja aikusuuden välimaastossa, jossa lapsena ja nuorena oleminen tuntuu aivan liian naurettavalta ja typerältä, mutta aikuisuus niin kahletsivalta ja tylsältä. Pysäyttäkää maailma tähän päivään. Tän tulevan vuoden haluan elää sata kertaa uudelleen. Haluun kasvaa lopun ikääni 17-vuotiaasta täysi-ikäiseksi. Onko se liikaa vaadittu?
... Tänään koulun jälkeen hain itelleni pari kevätkäärylettä ja kanapalleroa, koska jotenkin mun piti itteeni juhlistaa. Päätin sitten pitää pienimuotoisen cheatdayn ja syödä vähän ruokavalion ulkopuolelta. Oli kyllä järkyttävän hyvää, vaikka katosivatkin vähän liian nopeasti... Kotoa on sadellut onnitteluita, ja ois kyllä kiva viettää synttäreitä kotona perheen kanssa, mutta meneehän tää näinkin! Mun päivästä tekikin erityisen muistamisen arvoisen kun pojat lauloi mulle onnittelulaulun keskellä koulua, voi pojat. Illalla kahvitellaan serkkujen ja mummun kanssa, mutta sitä ennen käyn heittämässä lenkin. Nyt istuskelen huoneeni lattialla ja näköjään uppouduin kirjottamaan vähän pidempää postausta. Hyvää syntymäpäivää minä. Synttärilahja mulla onkin ollut jo viime syksystä, mutta kesällä vasta saatte kuulla mikä se on :-)