my journey in africa - part 7
2.3.2014 ''Aamutoimien jälkeen jatkettiin kierrosta, jossa käytiin siis tsekkaamassa mihin Pakolaisavun varoja käytetään Sierra Leonessa (tarkemmin edellisessä osassa).
Ekana käytiin puuverstaalla, jossa kymmenisen opiskelijaa oli työharjottelussa. Tutustuttiin niihin, vietiin lahja, juteltiin ja haastateltiin, samoin kun muissakin paikoissa. Seuraavaks mentiin eräänlaisteen naistenkotiin, jossa eri järjestöjen, kuten Pakolaisavun ja WorldVisionin, tukemina on jo lähes kahdenkymmnenen vuoden ajan huonossa elämäntilanteessa (esim. seksuaalisesti hyväksikäytetyt) olevat naiset saanu koulutusta ja tukea. Koulualue oli iso ja se sisälsi monia linjoja: vaatetus, kampaamo, keittiö, tietokoneet jne. Sen yhteyteen oli myös rakennettu lastenhoito ja koulu opiskelijoiden lapsille.
Käytiin myös tutustumassa sielä lasten koulussa ja tippa linssissä menoa löytyi sieltäkin (nimimerkillä en kestä niitä söpöleitä) Vietiin oppilaille myös jalkapallo ja kerettiin ottaa pieni matsikin.
Vietiin kaikkiin paikkoihin, joissa käytiin tutustumassa pieniä paketteja, jotka sisälsi kaikkea tarpeellista; paperia, kyniä, saksia ym. Jonnekkin vietiin jalkapalloja, jonnekkin futisvaatteita. Antamisen ilo on paras ilo, en voi muuta sanoa.
Ja mainitsemisen arvoinen asia on myös se, että kun tän ''naistenkodin'' johtaja, vanha, järkyttävän ihana ja lämminsydäminen nainen sanoi meille ''God bless you'', oikeasti jollain tapaa uskoin sen ja se liikutti jotain mun sisässä ja kyyneleet alko valua pitkin poskia. Jokainen vastaantulijahan sitä täällä hokee, mutta en oo koskaan kuullu sen tulevan noin sydämestä.
Iltapäivä vietettiin altaalla, mutta ennen auringonlaskua lähettiin käymään Pakolaisavun Sierra Leonen maanjohtajan luona. Sen kanssa oltiin nähty jo monena päivänä, mutta nyt päästiin näkemään mimmosessa paikassa se asustelee. Kertailtiin meidän reissua ja kohokohtia yhdessä meidän tulkkien ja muiden sierraleonelaisten työntekijöiden kanssa punaisessa auringonlaskussa, läkähdyttävässä kuumuudessa.
Sitten suunnattiin hotellille (aka altaalle), jossa vedettiin poikien kans ananasöverit. Saatiin kylästä jossa käytiin pari päivää sitten tuoreita ananaksia, joten pitihän ne saada syötyä. Sitten safkattiin oikeen kunnon ruokaakin ja lopuks jäätiin altaalle hengailemaan pikkutunneilla. Se oli viimeinen ilta Bossa.''