Satin Circus oli mulle käytännössä aika uus tuttavuus, mitä nyt oon pari biisiä kuullut radiosta. En tunnistanu jäseniä oikeestaan edes ulkonäöltä. Ja koska en voi luonnolleni mitään, kuvittelin niiden olevan joku älyttömän purkkainen teinipop-bändi. Mut kun päästiin oikeesti näkemään ja juttelemaan noiden neljän herran kanssa, niin olin ihan myyty! En nyt mee lupaamaan, että musta tulis joku näiden kovakin fani, mutta oikeestaan tykästyin niiden biiseihin ja etenki niihin itseensä! Jätkät oli tosi hauskoja ja paljon aikusmaisempia kun olin ajatellu (ja niiiiiiin komeita, huuuuhh) ja tuntu jotenkin älyttömän siistiltä tavata sellasia ihmisiä, jotka tekee musiikkia työkseen ja kuulla vähän mitä niiden arkeen ja elämään kuuluu.
Kerta toisensa jälkeen tajuun kuinka paljon tykkään kuvata just keikoilla. Vaikka koen lievää masennusta varmaan joka päivä sen suhteen kuinka paska mun kamera on ja kuinka haluisin tuhatviissataa uutta putkea, kun mikään vain ei riitä, niin just tuola keikalla mulle palas vahvasti se halu ja intohimo kuvaamiseen. Ja kyllähän mä tiedän, että ei se oo se kamera joka tekee kuvaajan, vaan kuvaajan pitää vaan osata käsitellä sitä kameraa ja nähdä ensin silmällä, mikä vois näyttää hyvältä kamerassa. Mutta jos mä joskus saisin tehä tätä työkseni, voisin sanoo että oon oikeesti saavuttanut yhen mun unelmistani.
