29.3 ''Kuumuus täällä ei lakkaa ollenkaan, joten ensimmäisen yön heräilin muutaman kerran hiestä märkänä. Vaikka meidän huoneessa on ilmastointi, on silti vaikee saada nukutuksi.
Aamupala terassilla merenrannalla oli ihana. Sitä seuras meidän ihanan oppaan ohjastama päivä Freetownissa: Ensin ajettiin kaupungin laidalle häkellyttäviin maisemiin korkealle vuoristoiseen viidakkoon, jossa käytiin tutustumassa simpanssien turvakotiin.
Kun me palattiin takasin kaupunkiin, me käytiin muutamissa katukaupoissa ja yhdessä isossa ''marketissa'', joka oli käytännössä siis iso peltihökkeli, jossa oli varmaan satoja eri yksittäisiä ihmisiä myymässä esimerkiks kankaita, koruja ja rakennustarvikkeita. Jäinkin siellä sitten höpöttelemään jonkun paikallisen naisen kanssa ja hukkasin vahingossa matkaseurueeni. Kerkesin panikoimaan sekunnin murto-osan, kunnes joku ystävällinen mies jo alkoi neuvomaan mulle tietä sinne suuntaan minne muu porukka oli jo lähtenyt kävelemään. Se itseasiassa vei mut marketista ihan pihalle asti ja käveli mun kanssa yhden kadun halki, jotta varmasti löysin kadonneet kaiffarini. Afrikkalaiset on ihan huippuja, oikeesti. Ainakin nää sierraleonelaiset.
Haukattiin myös ruokaa paikallisessa ravintolassa, jonka jälkeen käytiin pienessä museossa.
Ensimmäisen kokonaisen päivän Sierra Leonessa olon aikana mun piti hokea varmaan tuhat kertaa itelleni, että mä todella oon täällä ja tää ei oo unta. Tajusin myös, että ihmiset täällä on kertakaikkiaan ihan hemmetin ystävällisiä ja ihania, eikä kukaan oo osottautunu vaaralliseksi tai päällekäyväksi niinkun meitä ennen matkaa peloteltiin. On mukavaa kun lähes kaikki puhuu ymmärrettävää englantia - ja siihen afrikkalaiseen korostukseenkin alkaa jo tottua -, joten kommunikointi on helppoa. Ventovieraat tervehtii jatkuvasti ja osa tulee juttelemaankin. Kaikki haluaa tietää keitä me ollaan ja mistä me tullaan. Täällä kun harvoin näkee valkoisia, Sierra Leone kun on maailman kuudenneksi vähiten matkustettu maa.
Illalla ennen pimeän tuloa käytiin tyttöjen kanssa kävelyllä kaupungissa tervehtimässä ihmisiä. En voi sanoin kuvailla kuinka ihania ja ilosia nää ihmiset on. Tuntuu että toitotan sitä koko ajan, mutta en vaan pääse siitä yli. Kunpa Suomessakin oltais tämmösiä... Illallisen ja porukan kanssa hengailun jälkeen mentiin väsyneinä nukkumaan.''
