my journey in africa - part 3

29.3 ''Toisen hikisen yön jälkeen koitti uusi aurinkoinen päivä Freetownissa. Aamiainen tuttuun tapaan terassilla lämpimässä merituulessa, mitä seurasi taksikyyti SOS-lapsikylään. Vierailu lapsikylässä oli mahtava kokemus, jonka ainoa miinus oli se että lapsia ei saanut kuvata. Mutta ymmärrän syyt siihen, joten tyydyn vain muistelemaan niitä hetkiä siellä.

SOS-lapsikylä on siis eräänlainen orpokoti, jonne on tällä hetkellä sijoitettu 142 alle 15-uotiasta lasta. Lapset asuu ja käy koulua siellä, ja kun he täyttävät 15, ne saa apurahan jatkaa opiskeluitaan.Kaikki lapset kylässä oli niin ilosia ja onnellisia, että muutamalta kyyneleeltä oli mahdoton välttyä. Monet juoksi tervehtimään meidät nähdessään ja oli niin ihana nähdä kuinka ne oikeesti iloitsi siitä kun me juteltiin niiden kanssa. Vietiin myös kylään jalkapallo ja paljon muita tarvikkeita, joille on varmasti käyttöä.

DSC_0413DSC_0530DSC_0427DSC_0430

Loppupäivä meillä oli vapaa-aikaa. Ensin käytiin tyttöjen kanssa taas kävelyllä kaupungissa, juttelemassa ja moikkaamassa ihmisiä. Sitten syötiin ja lähdettiin rannalle koko porukalla. Tytöt jäi ottamaan aurinkoa ja mä menin poikien kanssa mereen uimaan. En oo koskaan uinu muualla merivedessä kuin Itämeressä, ja oli kyllä melkonen kokemus. Meillä oli ihan hemmetin hauskaa, vaikka olinki tukehtua suolaseen meriveteen ja mun silmät tuntu olevan ihan tulessa kun sitä suolaa meni joka paikkaan. Aallot oli salee kaksmetrisiä, jossei isompia - ainakin isompia mitä oon koskaan nähny. (Kuvissa ehkä näyttää tommosilta suht hepposilta aalloilta, mutta iltaa myöten nousuvesi nostatti niitä vielä hitosti enemmän! Whiii) Siellä me sit pärskyteltiin aalloissa (aka seistiin vähän matkan päässä rannasta ja annettiin aaltojen huuhtoa meidät kumoon) ja tutustuttiin paikallisiin uimassa oleviin parisen tuntia. Ja muuten, auringonlasku Atlantilla on ehkä hienointa ikinä.

DSC_0437DSC_0462DSC_0450DSC_0519

Takasin tullessa täysikuu hehkui punasena taivaalla, paikallisten ihanuus sai mut hymyilemään aina vaan isommin ja mun piti taas hokea itelleni, että mä oon oikeesti täällä ja tää ei oo unta.

Illalla vietin vähän omaa aikaa peseytyen oikeen kunnolla (kaikesta siitä saamarin suolasta ja hiekasta) ja istahtamalla parvekkeelle katselemaan horisonttiin painuvaa kuuta. Pimeä täällä tulee nopeesti; hetken aurinko ja kuu on taivaalla yhtä aikaa ja sitten onkin jo ihan pilkkopimeää. Mereltä tuuli lämpimästi ja aallot löi kovina rantaan. Olin ihan yksin, mutta kuulokkeista soi One Direction ja mulla oli kaikki hyvin.''

DSC_0479DSC_0425DSC_0454DSC_0522
 

TANNIFLOATS | Copyright © 2012 | Powered by Blogger